Hämeenlinnan kaikki 8. -luokkalaiset pääsivät ilmaiseksi katsomaan Hämeenlinnan Kaupungin Teatterin, Ilmari Jauhiaisen teräksisen takavyön.
Mielestäni elokuva oli hauska ja mukava virkistys arkeen. Näytelmä oli maanantaina ja meidät tultiin hakemaan tilatuilla busseilla.
Istuin ns. eturivissä, josta myös näyttelijät kulkivat meidän edestä, ja hauska kohta olikin kun Aku Hirviniemi meni istumaan Ainon ja Kian väliin ja joutui ottamaan Sinin jalasta tukea, ilmeisesti ettei kaatuisi.
Näytelmässä Ilmari Jauhiainen on 12-vuotias pulloja varasteleva poika, joka yrittää saada rahaa ruokaan ja elämiseen, sillä hänen isänsä, joka elää pyörätuolissa, pelaa kaikki heidän rahat peleihin. Urheilutalon talkkari saa Ilmarin kiinni ja suostuttelee tämän aloittamaan nyrkkeilyn salaa isältään, sillä tämä vihaa urheilua yli kaiken, miksiköhän..
Hämeenlinnan Kaupunginteatteri oli uusittu, se oli mielestäni moderni ja hieno.
Pidän lukemisesta, etenkin talvisin. Minulle tärkein, paras ja aina henkisesti auttanut kirjasarja on ehdottomasti Harry Potter -sarja. On outoa, miten yksi kirjailija on luonut aivan uuden maailman.
Valaistus lukemisen aikana on tärkeää. En pidä liian kirkkaasta valaistuksesta, mutta en liian hämärästäkään.
En oikeastaan ole lukenut mitään muita sarjoja kuin Harry Potterit ja Twilight -sarjan. Haluaisin alkaa lukemaan Goosebumps -sarjaa, sillä olen lukenut muutaman niistä. Ne ovat sopivasti jännittäviä ja muistaakseni pidin niistä.
Syöminen lukemisen aikana on ristiriitainen asia minulle. Jos joku lukee minun kirjaani, en pidä siitä, että hän syö lukemisen aikana, koska kirja on vaarassa. Itseni kanssa taas en huolehdi yhtä paljon, vaan voin helposti syödä ja napostella lukemisen aikana.
En pidä sotakirjoista tai historiallisista kirjoista, koska mielestäni ne ovat tylsiä. Minulle käy fantasia ja kauhu.
