torstai 3. helmikuuta 2011

fear

"Mitä asioita sinä pelkäät?"


korkeiden paikkojen kammo (akrofobia), hämähäkkikammo (arakhnofobia), hyönteiskammo (insektofobia), ahtaiden paikkojen kammo (klaustrofobia), klovnikammo (koulrofobia) ja ötökkäkammo (vestifobia), näitä minä pelkään. Hyönteiskammo kohdistuu erityisesti perhosiin.


maanantai 17. tammikuuta 2011

chase your dreamz

Tehtävämme tänään oli lukea MikonStellan ja Hannan blogit ja miettiä onko Helsingin Sanomissa tehdyssä jutussa perää ja yleisesti miettiä blogien tarkoituksia ja tarvitaanko niitä.

Blogit ovat mielestäni mukavia, hauskoja luettavia ja todella koukuttavia. Minun kaksi kaveria pitävät yhdessä blogia, jolla on yli 400 lukijaa.
Kun katson blogia, katson ensiksi sen ulkoasua, seuraavaksi kuvia ja sitten yritän etsiä sivulta blogin lukijat, sillä jotenkin minua vain kiinnostaa se, että paljon lukijoita kyseisellä blogilla on.


Mielestäni Mikon blogi oli suuri pettymys. Luulin, että hänen kuvansa olisivat olleet kivoja ja hienoja, mutta henkilökohtaisesti en pitänyt kuvista. Stellan osa kuvista olivat hyviä ja teksti sujuvaa ja omalla tavalla hauskaa, ihan kuten Hannallakin.
Koska nämä kolme kirjoittajaa ovat jo kuitenkin sen verran vanhoja, eivätkä blogit ole ihan minun tyylisiäni, että niitä lukisin.

Järkytyin. Niin paljon rahaa kuukaudessa? Blogilla? Ymmärrys ei riitä, ei todellakaan. Kauniin 15-vuotiaan Emilien blogi oli mielenkiintoinen, harmittaa vain että kielenä on norja (tai englanti, mutta jos bloggaaja postaa myös englanniksi vaikka oma äidinkieli on joku muu, eivät postaukset ole aina niin mielenkiintoisia).
Julkisuus bloggailussa voi olla myös haitta, sillä tuntemattomat ihmiset voivat osoitella ja kuiskutella sinusta, eikä se ole kauhean mukavaa. Emiliellä on ilmeisesti todella tunnettu, enkä yhtään ihmettele kun hän lopetti bloginsa pitämisen, sillä hän oli kuitenkin nuori, ja häneltä vaadittiin varmaan paljon.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Ilimari Jauhiaasen teräksinen takavyö

Image and video hosting by TinyPic

Hämeenlinnan kaikki 8. -luokkalaiset pääsivät ilmaiseksi katsomaan Hämeenlinnan Kaupungin Teatterin, Ilmari Jauhiaisen teräksisen takavyön.
Mielestäni elokuva oli hauska ja mukava virkistys arkeen. Näytelmä oli maanantaina ja meidät tultiin hakemaan tilatuilla busseilla.

Istuin ns. eturivissä, josta myös näyttelijät kulkivat meidän edestä, ja hauska kohta olikin kun Aku Hirviniemi meni istumaan Ainon ja Kian väliin ja joutui ottamaan Sinin jalasta tukea, ilmeisesti ettei kaatuisi.

Näytelmässä Ilmari Jauhiainen on 12-vuotias pulloja varasteleva poika, joka yrittää saada rahaa ruokaan ja elämiseen, sillä hänen isänsä, joka elää pyörätuolissa, pelaa kaikki heidän rahat peleihin. Urheilutalon talkkari saa Ilmarin kiinni ja suostuttelee tämän aloittamaan nyrkkeilyn salaa isältään, sillä tämä vihaa urheilua yli kaiken, miksiköhän..

Hämeenlinnan Kaupunginteatteri oli uusittu, se oli mielestäni moderni ja hieno.

tiistai 9. marraskuuta 2010

minä lukijana

Pidän lukemisesta, etenkin talvisin. Minulle tärkein, paras ja aina henkisesti auttanut kirjasarja on ehdottomasti Harry Potter -sarja. On outoa, miten yksi kirjailija on luonut aivan uuden maailman.
Valaistus lukemisen aikana on tärkeää. En pidä liian kirkkaasta valaistuksesta, mutta en liian hämärästäkään.

En oikeastaan ole lukenut mitään muita sarjoja kuin Harry Potterit ja Twilight -sarjan. Haluaisin alkaa lukemaan Goosebumps -sarjaa, sillä olen lukenut muutaman niistä. Ne ovat sopivasti jännittäviä ja muistaakseni pidin niistä.

Syöminen lukemisen aikana on ristiriitainen asia minulle. Jos joku lukee minun kirjaani, en pidä siitä, että hän syö lukemisen aikana, koska kirja on vaarassa. Itseni kanssa taas en huolehdi yhtä paljon, vaan voin helposti syödä ja napostella lukemisen aikana. 

En pidä sotakirjoista tai historiallisista kirjoista, koska mielestäni ne ovat tylsiä. Minulle käy fantasia ja kauhu.